Akimbo

Looks like this blog should be called "whining and shawls"... Because lately that's what's been going on here. I do not know how come I've recently finished so many shawls - did not even realize it before started blogging about them... Anyhow - here's the second alphabet challenge project started in October (and finished in November already)

Mikäli viimeaikaisia postauksia katselee, niin tämän blogin voisi nimetä uudelleen nimellä "Harmitusta ja huiveja" - tai jotan sinne päin. Viime aikoinahan olen lähinnä valittanut tästä olotilastani ja valmiit työt on olleet kaikki huiveja. Eikä se huivisade mihinkään lopu (vieläkään) tässä postauksessa toinen Kahelien aakkoshaasteen A-kirjaimen projekti. Akimbo-huivi. (valmistui ihan "sääntöjen" mukaan jo marraskuussa - mutta tuo valokuvaus on vienyt hiukka aikaa....taas kerran)
Pattern: Akimbo by Stephen West
Yarns: Garnstudio Drops Alpaca in #5470m (army mix) and #5565m (dark red mix/tummanpunainen)
Needles: 3,5mm

I've only recently discovered designs by Stephen West and they are very wearable, I think. (as a December challenge/letter "C" I have already started knitting Clockwork)

The central part (garter stitch section) of the Akimbo went very fast - but the chevron was somewhat fiddly due to slipped stitches and increases. (Not actually difficult - but just sort of hard for me to remember....)
I should have taken a photo of the shawl directly off needles - because at that time I had serious doubts weather it could ever become something wearable. So crooked and distorted it was! But after a warm bath and some rigorous pulling in every direction + careful blocking resulted a totally good looking shawl. (amazing what you can achieve by wet-blocking!!)
Vaikka Stephen Westin ohjeita on Ravelry pullollaan - olen vasta nyt havahtunut näiden mallien hienouteen. Ovat todella konstailemattoman oloisia hiuveja, joita tulee takuulla käytettyäkin. (ei siis ihme, että kahelien joulukuun aakkoshaasteena - ja siis c-kirjain projektina- olen aloittanut neulomaan Clockwork-huivia.)

Akimbon keskiosa (tai siis muu kuin reunus) on aina oikeaa neuletta - ja todella haipakkaa neulottavaa. Siinä ei montaa telkkarinkatselukertaa tarvittu, kun huivin runko oli valmis. Mutta tuo raidallinen reunus sitten... jotenkin siinä säheltäessä sitten kuluikin aikaa ihan kiitettävästi (eikä se siis suinkaan ole mitään ydinfysiikkaa! kaikkea muuta - jotenkin vain onnistuin sekoilemaan kolmion reunoissa ja kärjessä niin, että purkamaan pääsi harva se kerros aina muutaman silmukan verran kun "meniköhän oikein - eiku näin" - tilanne yllätti)
Lähinnä harmittaa, etten tullut ottaneeksi kuvaa huivista siinä vaiheessa, kun se valmistui puikoilta - oli nimittäin aikamoiden retale! keskusta veti kasaan ja reunat aaltoilivat hulluna - lisäksi kärki repsotti surullisen näköisenä neulekasan keskellä... sellainen onnettoman rätin näköinen tapaus. Mutta eipä taida sellaista ongelmaa ollakaan, mitä ei lämpimällä kylvyllä ja reippaalla ravistelulla ja venytyksellä saisi pelastettua. Nimittäin märkäblokkauksen (sileytys taitaa olla se "virallinen" suomen kielen sana) jälkeen huivi on kuin eri planeetalta.

Besides knitting my life is revolving around my pregnancy. (+ of course trying to survive the day by day family life etc..) Just last Friday I was at the hospital yet again and this time it was better news: the medication they put me on is finally working and the cholestasis is in control as I write this. Of course I need to go through regular lab tests and control visits to hospital next week as well, but at the moment it is looking a bit better! Yay!)

As I realised that nothing is certain in this pregnancy and the labour can be induced very soon indeed should something happen - I reacted like any knitter would and ordered "some" yarn to finally make that baby blanket for our newcomer. Very strangely - I decided to crochet a hexagon blanket.
I cannot believe I'm actually holding a crochet hook! So much fun! and the hexagons are looking pretty darn good so far...

Tuleepa pitkä blogikirjoitus mutta mitä väliä... Eli pieni update myös tähän raskaushepatoosiin liittyen: sappilääkkeet ovat alkaneet toimia ja arvot olivat hyvässä laskussa nyt perjantaina! Jipii! Jotenkin helpottunut olo, että homma on nyt kontrollissa ja toivottavasti pysyy sellaisena vielä muutaman viikon. Sairaala- ja labrakäynnit jatkuvat tietenkin, ja jos jotain tulisi, niin sitten käynnistävät synnytyksen herkästi, koska ollaan päästy jo ns. turvallisille viikoille. Totta kai tässä silti toivoo, että ainakin viikon vielä saisi olla vauveli mahassa - silloin nimittäin ei enää tarvitsisi naistenklinikalle lähteä synnyttämään, vaan voisin synnyttää tuossa tutussa sairaalassa. Niin juu ja olen tosiaan sitten aloittanut virkkaamaan (!!!!) vauvalle peittoa - sillä tajusin vasta viime viikolla, että synnytys voi tulla nopeastikin eteen, eikä sitä aikaa ehkä olekaan ensi vuoden puolelle saakka. Eli mitä siis kunnon neuloja tekee: no tilaa tietysti kasan alpakkalankaa (koska lankavarastoissa ei tietenkään ollut mitään pojalle sopivaa väriä... ) erittäin epätyypillisissä rauhallisen sinertävissä, vihertävissä ja neutraaleissa sävyissä ja alkaa virkata niistä hexis vauvanpeittoa.
Ja että on ihanaa! Olen aivan innoissani tämän virkkauksen kanssa. Malli on ihana. Koukun kanssa puuhaaminen tuntuu jotenkin niin rentouttavalta vaihtelun vuoksi. Jopa lankojen värit sopivat tähän omaan olotilaan, kuin nenä päähän. Perfecto.